Päätin ruveta kirjoittamaan omaa odotusblogia, vaikka vauvan pitäminen ei vielä varmaa olekkaan, koska tilanne on mitä on.

Olen siis nuori nainen, joka odottaa nyt esikoislastaan. Tällä hetkellä elän yksin, koska mutkia on matkassa. Lapsen isästä kirjoittelen myöhemmin lisää, jos tulee jotain lisättävää. Sukulaiset ja tuttavat tulevat kuulemaan asiasta enemmän, mutta tuntemattomille en mielelläni asiasta kertoisi.
Voisin turhien alkuselittelyjen jälkeen mennä ihan asiaankin eli elämään raskausajalla. Ensinmäisessä kirjoituksessa on 4+3 ja 4+4.

4+3: Tämä raskaus on ollut aika mielenkiintoinen. Rupesin tuossa loppuvuodesta miettimään, että olenko raskaana, koska oireita oli ollut jo. Tunsin nopeissa liikkeissä vihlasuita, alavatsan turvotusta, rintojen arkuutta ja tunnetta, että menkat alkavat, mutta eivät alkaneet. Kun menkat olivat pari päivää myöhässä niin päätin hakea raskaustestin apteekista. Yksi ystävistäni tuli tuekseni.

Apteekista ostimme 2 testiä varmuuden vuoksi. Kun pääsimme kotiovelleni niin ystäväni kysyi, että tulisiko seuraksi kun teen testin. Sanoin, ettei ole tarvetta, koska en ajatellut tehdä testiä heti, mutta mieleni muuttui heti kotona. Kun pääsin kotiin niin tein ensinmäisen testin, joka oli positiivinen. Siinä sitten sekavissa tunnelmissa soitin ystävälleni ja pyysin häntä kylään, arvasi jo puhelimessa mitä oli tapahtunut. Lähti heti tulemaan.

Kun ystäväni pääsi tänne niin kehotti tekemään toisen testeistä vielä ja tein. Sekin näytti positiivista. Ystäväni kanssa siinä sitten oltiin ja juteltiin, sekavissa tunnelmissa. Itse en asiaa tajunnut vaikka molemmissa testeissä oli kaksi viivaa. Naureskelin vain, että nyt kävi näin ja musta tulee äiti. Jotenkin hassu olo. Loppupäivä meni hyvin sekavissa ja oudoissa tunnelmissa.

4+4: Seuraavana päivänä oli jo ajatukset hieman mukana kun mietein tulevaisuutta. Voinko pitää lapsen? Miten opiskelujeni käy? Miten pärjään lapsen kanssa? Kysymykset siis valtasivat mieleni ja yritin tehdä jonkinmoisia ratkaisuja.

Myöhemmin päivällä isäni soittaa ja kysyy, että lähdenkö syömään, suostuin. Noin 20 minuutin päästä hän saapui ravintolan eteen ja ennen kuin mentiin sisälle ravintolaan niin menin istumaan autoon. Kerroin isälle tilanteen ja hän otti sen vastaan rauhallisesti, mutta kysymyksiä tehden.Aivan niin kuin oletinkin. Hän siinä jossain vaiheessa kysyi, että pelottiko minua kertoa hänelle, totesin, että ei pelottanut, mutta hieman jännitti. Hyvin se sitten loppujenlopuksi meni. Kävimme syömässä ja juuri ennen kuin lähdin takaisin kotiin niin isäni otti kädestä kiinni, silitti sitä ja sanoi "Koitetaan yhdessä löytää oikea ratkaisu!". Kiitin häntä ja lähdin kotiin, toivottaen hyvät uudet vuodet. Loppuilta ja uuden vuoden juhliminen meni rauhallisesti.

YLEISTÄ: Nyt edessä olisi vielä keskustelua iskän kanssa lapsesta, pidänkö vai en. Ensi viikolla varaan ajan keskustelemaan ammattilaisen kanssa raskaudesta, jos sieltä tulisi jotain ajatuksia päähän ja saisin viimein tehtyä päätöksen lapsen suhteen. Tällä hetkellä olen lapsen pitämisen kannalla, mutta katsotaan seuraavan parin viikon aikana. Eniten pelottaa, että tämä raskaus menee kesken, toivottavasti ei. Haluan vielä sanoa, että jos joku tuttu tunnistaa kirjoittajan niin pitäkää asia omana tietonanne, julkistakaa vasta sitten kuin itse teen saman. Nyt taitaa riittää tältä erää. Kirjoittelen tänne aina kun jotain uutta infoa tulee! Kommenttia saa pistää niin tutut kuin tuntemattomatkin.