Näin kävi.

Aamulla soittelin neuvolaan ja kehottivat menemään ultraamaan ja katsastamaan tilanteen, vaikka olin jo varma, että keskenmeno on. Noh, parin tunnin päästä olin jo sairaalassa, isäni tukihenkilönä.

Ensiksi päivystävälle ja sieltä ohjaus naistentautienklinikalle. Puolen tunnin odottaminen ja ultraamaan. Jännitin ihan hirveästi sisätarkastusta kun en ollut ennen ollut sellaisessa. Tädit oli todella mukavia ja tutkimus helpompi kuin luulin. Ei tuntunut välineet kivalta, mutta nyt on sekin koettu ja tulevaisuudessa ei tarvii jännittää.

Ultra kertoi keskenmenosta. Luonto oli hoitanut jo asian, ei tarvinnut kaapia. Jäljellä oli enään vähän verta. Sain 2 tablettia, jotka lisäävät verenvuotoa. 2-3 viikon päästä ottamaan verikoe ja katsomaan, että onko kaikki kunnossa.

Sain 3 päivää sairaslomaa. Isäni oli paras tukihenkilö. Juteltiin asiasta koko kotimatka. Kävin viemässä sairaslomalapun opettajalleni, ei kysellyt mitään. Vaikeat ajat tulossa, onneksi on ymmärtäväisiä ystäviä olemassa.

Tällä kertaa kävi näin. Itkettää, ahdistaa ja on paha olla, mutta kyllä tästä selvitään. Seuraavalla raskauskerralla aijon olla suhteessa ja lapsen olevan tervetullut sekä suunniteltu. Elämä opettaa, joskus rankimman kautta! Vahvana tyttönä elämää eteenpäin ja tulevaisuutta suunnittelemaan!

Blogin kirjoittamista saatan tulevaisuudessa jatkaa, lähinnä muusta elämästä. Nyt tulee taukoa kirjoittamisesta ja ajatusten kokoamista. Toivottavasti jokainen lukija sai jotain irti tästä blogista. Lupaan palata vielä tulevaisuudessa kirjoittelemaan jotain!

Kiitos ja kuittaus! Tämä ei jää tähän, sen lupaan!

Verenvuoto senkun jatkuu, nyt jo vähän runsaammin, mutta ei menkkamaisesti. Verta tulee nyt jo hieman siteelle asti, mutta ei todellakaan niin paljon kuin menkkojen aikaan. Mitään kipuja ei ole ollut, joten ei pitäisi olla syytä huoleen. Mitä nyt neuvolatädin puheista ymmärsin niin tää voi olla menkkavuotoa kun omat menkat pitäisi olla juuri näihin aikoihin. Toivotaan parasta, että on normaalia.

Keskiviikkona pääsen neuvolalääkäriin, jos sitä ennen ei mitään muutosta tapahdu eli en saa kipuja tai verenvuoto lisäänny niin odottelen sinne asti. Tottakai huolettaa, mutta jotenkin positiivinen olo kun ei ole kipuja ollut. Hui, ompa tämä raskausaika vaikeeta. Ahdistava tilanne kun on jo asennoitunut vauvaan positiivisesti ja haluaa niin paljon päästä näkemään oman lapsen kasvamisen. Itkettää nytkin jo tarpeeksi kaikki, haluan vaan, että mahakkaalla on kaikki hyvin.

Huoh, olis jo keskiviikko!

Kuten jo otsikosta näette niin nyt mennää jo 7+6, vaikka omien laskujeni mukaan 7+5. Pieni heitto tuli omista laskelmistani lääkärin laskelmiin. Laskettu aika siirtyi päivällä aikasemmaksi eli 4.9.09.

Neuvolassa siis kävin ensimmäistä kertaa. Täti oli ihan mielettömän mukava, parempaa ei voi edes toivoa. Tänään ei tehty mitään kummallista, käytiin ruokalajeja läpi, keskusteltiin elämästä ja lapsen isästä. Kaikki kirjattiin ylös. Ei siis oikein mitään fiksua kerrottavaa käynnistä.

Seuraava aika on lääkäriin ens viikon keskiviikkona. Aamulla 8 aikaan ja silloin tehdään sisätutkimus ja otetaan verikoe sekä verrataan vauvan kokoa raskausviikkoihin. Odotan jo hieman, koska uusi tilanne mulle. Olen vältellyt gynetutkimusta jo hetken aikaa ja nyt sitten ekaa kertaa, hui.

Kyselin myös tuosta verestä, joka on mieltäni painanut about viikon. Täti totesi, että nyt kun on takana 8 viikkoa niin saattaa olla ns kuukautisvuotoa. Ei siis mitenkään negatiivista, jos rupeaa lisääntymään ja tulemaan kipuja niin heti soitto neuvolaan tai lääkäriin. Toivottavasti kaikki menee hyvin ja mitään ongelmia ei tule.

Eipä tässä kai muuta tällä erää. Ens viikolla siis lääkäriin. Ompa helpottunut olo kun pääsi ammattilaisen kanssa juttelemaan. Syyskuuta odottaen!

Muutama päivä jälleen kulunut ja kirjoittaminen jäänyt. Olen viettänyt nyt viikonlopun isäni tykönä maaseudulla ja ollut muutenkin aika rennosti - ilman tietokonetta.

Perjantaina koulussa tuli asia julki. Puhuttiin jotain alkoholista ja luokkalaiseni siinä jossain välissä kysyi, että olenko paksuna. Vastasin vain, "aika hyvin arvattu". Voitte kuvitella millainen kuhina siinä pöydässä alkoi. Aluksi eivät uskoneet, mutta luokassa kaikki tajusi jo tilanteen. Kahdesta viimeisestä tunnista ei tullut mitään, eivät pystyneet keskittymään.

Viikonlopun olin sitten isäni luona. Perjantaina en tehnyt mitään ihmeellistä. Oleskelin ja katselin televisiota. Lauantaina sitten taas kävin nuoremman siskoni kanssa keskustassa ja touhusin enemmän kaikkea. Oli aika mukava viikonloppu.

Lauantain aikana tein pienen havainnon. Kun kävin vessassa niin kun pyyhein paperiin niin siihen jäi vähän verta. Ei siis sellaista vuotavaa, vaan vähän limaisen olosta. Pelästyin ihan mielettömästi. Tätä on nyt jatkunut 3 päivää, ei ole alkanut kunnolla vuotamaan eli vain pyyhkimällä huomaa. Kyselin isosiskoltani ja luin netistä niin monella on tälläistä ollut, mutta pitäisikö silti ottaa ennen torstain neuvolaa yhteyttä jonnekkin? Haluaisin asiaan varmistuksen ja tietää, että kaikki on hyvin. Mietityttää niin paljon.

Päivät on muuten mennyt tosi hyvin, lukuunottamatta tätä verijuttua. Tänään alkaa jälleen aherrus ja yritän ottaa rauhallisesti. Toivottavasti mahakkaalla on kaikki hyvin.

Päätin eilen ottaa itseäni niskasta kiinni ja kertoa perheelleni (äidille ja kahdelle isosiskolle), että olen raskaana. Juttelin hetken isäni kanssa puhelimessa ja kysyin, että kannattaisiko tieto jo julkaista. Hetken mietittyämme tultiin tulokseen, että kertoisin asiasta, ennen kuin tieto jotain muuta kautta heille leviää.

Kirjoitin sitten molemmille isosiskoilleni sähköpostit ja painoin menemään. Kumpikaan heistä ei ollut silloin koneella, joten tiesin odottaa vastauksia.

Kun s-postit oli kirjoitettu niin soitin äidilleni. Hän vastasi ja kerroin, että minulla on nyt asiaa hänelle ja en halua, että kuulee asian jotain toista kautta. Hän sitten kysyi, että mitä olen tehnyt ja kerroin "Jos hyvin käy niin susta tulee syksyllä mummu." Heti kun sain sanottua niin vastakysymys pukkasi "Ja sä olet äiti?". Hetki siinä juteltiin ja kysymyksiä vauvan isästä tuli. Puhelun loppupuolella hän jo tarjosi mulle äitiyshousuja kun on pikkusiskoni (9v) jäljiltä tallessa. Lupasin katsastaa.

Myöhemmin illemmalla sitten isäni oli jutellut vanhemman isosiskoni kanssa asiasta. Isosisko lupasi laittaa s-postia minulle myöhemmin, heti kun saisi oman perheensä nukkumaan. Odottelin postia, mutta en antanut yöunieni lyhentyä odottelun takia. (Luin postin aamulla, kirjoitan loppuun postista)

Nuorempi isosiskoni soitti illalla minulle. Vastasin puhelimeen ja puhelimen toisessa päässä oli ihan hiljaista, kunnes sisko sai sanottua "En mä sulle mitään osaa sanoa." Ei onneksi negatiivisessa mielessä. Juteltiin noin 10 min asiasta. Kyseli hieman isästä, mutta tyytyi vastaukseen "olet nähnyt sen." Eiköhän jossain vaiheessa isän henkilöllisyys läheisille selviä. Tuo asia on toki tulevaisuudessa vasta!

Vanhempi isosiskoni siis lähetti s-postia minulle. Aamulla en voinut muutakuin nauraa maha väärässä kun tekstiä luin. Ihana, huumorillinen ja tosi tukeva viesti. Tuli ihan mielettömän hyvä mieli kun hän otti asian niin rauhallisesti. Eikä tullut negatiivisiä juttuja niskaan.

Nyt on siis asia julkaistu kaikille lähimmäisille sukulaisille. Vanhempi isosisko lupasi auttaa asioissa ja antaa vanhoja kestovaippoja sekä vaatteita minulle, jos huolin. Tottakai huolin! Kaikki apu on tarpeen ja huolin jokaiselta auttavalta kädeltä jotain. Omasta äidistäni en vielä tiedä, että miten tulee auttamaan, lupasi kyllä olla yhteyksissä ja kattoa kaikkea tarpeellista, hyvä niin. Oma isäni eli ukki on tukenani, sen verran ollaan asiasta juteltu ja yhteisymmärrykseen päästy.

Asian esille tuleminen menikin oletettua helpommin. Kaikki olivat suhteellisen positiivisia asiasta. Oletin siskoiltani eri reaktioita, äidiltä kanssa tylympää vastaanottoa, mutta kaikki sujui todella hyvin! Nyt hyvillä mielin odottelemaan, että 5 viikkoa kuluisi. Sen jälkeen alkaa vasta häslinki ja hälinä kun sukulaiseni saa asiasta tietää. Hui!

Ainiin, isäni oli tänään hyvin ihana. Oltiin autossa ja hän siinä totesi sitten, että "olet aikuistunut pienellä aikaa paljon." Voi, tulipa hyvä ja ihana fiilis! Tähän on hyvä lopetella! :)