Näin kävi.

Aamulla soittelin neuvolaan ja kehottivat menemään ultraamaan ja katsastamaan tilanteen, vaikka olin jo varma, että keskenmeno on. Noh, parin tunnin päästä olin jo sairaalassa, isäni tukihenkilönä.

Ensiksi päivystävälle ja sieltä ohjaus naistentautienklinikalle. Puolen tunnin odottaminen ja ultraamaan. Jännitin ihan hirveästi sisätarkastusta kun en ollut ennen ollut sellaisessa. Tädit oli todella mukavia ja tutkimus helpompi kuin luulin. Ei tuntunut välineet kivalta, mutta nyt on sekin koettu ja tulevaisuudessa ei tarvii jännittää.

Ultra kertoi keskenmenosta. Luonto oli hoitanut jo asian, ei tarvinnut kaapia. Jäljellä oli enään vähän verta. Sain 2 tablettia, jotka lisäävät verenvuotoa. 2-3 viikon päästä ottamaan verikoe ja katsomaan, että onko kaikki kunnossa.

Sain 3 päivää sairaslomaa. Isäni oli paras tukihenkilö. Juteltiin asiasta koko kotimatka. Kävin viemässä sairaslomalapun opettajalleni, ei kysellyt mitään. Vaikeat ajat tulossa, onneksi on ymmärtäväisiä ystäviä olemassa.

Tällä kertaa kävi näin. Itkettää, ahdistaa ja on paha olla, mutta kyllä tästä selvitään. Seuraavalla raskauskerralla aijon olla suhteessa ja lapsen olevan tervetullut sekä suunniteltu. Elämä opettaa, joskus rankimman kautta! Vahvana tyttönä elämää eteenpäin ja tulevaisuutta suunnittelemaan!

Blogin kirjoittamista saatan tulevaisuudessa jatkaa, lähinnä muusta elämästä. Nyt tulee taukoa kirjoittamisesta ja ajatusten kokoamista. Toivottavasti jokainen lukija sai jotain irti tästä blogista. Lupaan palata vielä tulevaisuudessa kirjoittelemaan jotain!

Kiitos ja kuittaus! Tämä ei jää tähän, sen lupaan!