Päätin eilen ottaa itseäni niskasta kiinni ja kertoa perheelleni (äidille ja kahdelle isosiskolle), että olen raskaana. Juttelin hetken isäni kanssa puhelimessa ja kysyin, että kannattaisiko tieto jo julkaista. Hetken mietittyämme tultiin tulokseen, että kertoisin asiasta, ennen kuin tieto jotain muuta kautta heille leviää.

Kirjoitin sitten molemmille isosiskoilleni sähköpostit ja painoin menemään. Kumpikaan heistä ei ollut silloin koneella, joten tiesin odottaa vastauksia.

Kun s-postit oli kirjoitettu niin soitin äidilleni. Hän vastasi ja kerroin, että minulla on nyt asiaa hänelle ja en halua, että kuulee asian jotain toista kautta. Hän sitten kysyi, että mitä olen tehnyt ja kerroin "Jos hyvin käy niin susta tulee syksyllä mummu." Heti kun sain sanottua niin vastakysymys pukkasi "Ja sä olet äiti?". Hetki siinä juteltiin ja kysymyksiä vauvan isästä tuli. Puhelun loppupuolella hän jo tarjosi mulle äitiyshousuja kun on pikkusiskoni (9v) jäljiltä tallessa. Lupasin katsastaa.

Myöhemmin illemmalla sitten isäni oli jutellut vanhemman isosiskoni kanssa asiasta. Isosisko lupasi laittaa s-postia minulle myöhemmin, heti kun saisi oman perheensä nukkumaan. Odottelin postia, mutta en antanut yöunieni lyhentyä odottelun takia. (Luin postin aamulla, kirjoitan loppuun postista)

Nuorempi isosiskoni soitti illalla minulle. Vastasin puhelimeen ja puhelimen toisessa päässä oli ihan hiljaista, kunnes sisko sai sanottua "En mä sulle mitään osaa sanoa." Ei onneksi negatiivisessa mielessä. Juteltiin noin 10 min asiasta. Kyseli hieman isästä, mutta tyytyi vastaukseen "olet nähnyt sen." Eiköhän jossain vaiheessa isän henkilöllisyys läheisille selviä. Tuo asia on toki tulevaisuudessa vasta!

Vanhempi isosiskoni siis lähetti s-postia minulle. Aamulla en voinut muutakuin nauraa maha väärässä kun tekstiä luin. Ihana, huumorillinen ja tosi tukeva viesti. Tuli ihan mielettömän hyvä mieli kun hän otti asian niin rauhallisesti. Eikä tullut negatiivisiä juttuja niskaan.

Nyt on siis asia julkaistu kaikille lähimmäisille sukulaisille. Vanhempi isosisko lupasi auttaa asioissa ja antaa vanhoja kestovaippoja sekä vaatteita minulle, jos huolin. Tottakai huolin! Kaikki apu on tarpeen ja huolin jokaiselta auttavalta kädeltä jotain. Omasta äidistäni en vielä tiedä, että miten tulee auttamaan, lupasi kyllä olla yhteyksissä ja kattoa kaikkea tarpeellista, hyvä niin. Oma isäni eli ukki on tukenani, sen verran ollaan asiasta juteltu ja yhteisymmärrykseen päästy.

Asian esille tuleminen menikin oletettua helpommin. Kaikki olivat suhteellisen positiivisia asiasta. Oletin siskoiltani eri reaktioita, äidiltä kanssa tylympää vastaanottoa, mutta kaikki sujui todella hyvin! Nyt hyvillä mielin odottelemaan, että 5 viikkoa kuluisi. Sen jälkeen alkaa vasta häslinki ja hälinä kun sukulaiseni saa asiasta tietää. Hui!

Ainiin, isäni oli tänään hyvin ihana. Oltiin autossa ja hän siinä totesi sitten, että "olet aikuistunut pienellä aikaa paljon." Voi, tulipa hyvä ja ihana fiilis! Tähän on hyvä lopetella! :)