Sain itseäni niskasta kiinni ja sovittua lapsen isän kanssa tapaamisen. En ole koskaan tärissyt niin paljoin kuin tänään kun lapsen isän luo kävelin. Paikat hakkasi ja sydän löi tuhatta ja sataa. Kun miehen luo pääsin niin hän kysyi, että mikä on näin tärkeä asia. Siinä sitten hetken hengittelin ja kun sain sanat suustani niin kerroin miten asia on.

En tule koskaan unohtamaan tuota tilannetta. Toisen elämä pysähtyi samalla sekunnilla kun sain sanat "olen raskaana" suustani. Nopea katse mahaani ja pitkä hiljaisuus. Muutaman tunnin ajan juteltiin asiasta, mitä nyt toinen suustaan sanottua sai. Kun keskustelu ei edistynyt enään suuntaan tai toiseen niin päätin lähteä kotiin. Pienoisen halauksen jälkeen oli hyvä lähteä, vaikka nyt mietin, miten isä jakselee.

Lupasin olla yhteydessä ja selvittää asioita hänelle. Suurin kysymys; Pidänkö vai en?! Seuraavan 2 viikon aikana vastaus tähänkin kysymykseen. Raskaita viikkoja, mutta kestettävä on.